toimijuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatoimijuus (40)
- yhteisöllisessä toiminnassa syntyvää yksilön identiteettiin ja kulttuurisiin malleihin perustuva toimintavalmius
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | toimijuus | toimijuudet |
| genetiivi | toimijuuden | toimijuuksien |
| partitiivi | toimijuutta | toimijuuksia |
| akkusatiivi | toimijuus; toimijuuden |
toimijuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | toimijuudessa | toimijuuksissa |
| elatiivi | toimijuudesta | toimijuuksista |
| illatiivi | toimijuuteen | toimijuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | toimijuudella | toimijuuksilla |
| ablatiivi | toimijuudelta | toimijuuksilta |
| allatiivi | toimijuudelle | toimijuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | toimijuutena | toimijuuksina |
| translatiivi | toimijuudeksi | toimijuuksiksi |
| abessiivi | toimijuudetta | toimijuuksitta |
| instruktiivi | – | toimijuuksin |
| komitatiivi | – | toimijuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | toimijuude- | |
| vahva vartalo | toimijuute- | |
| konsonantti- vartalo |
toimijuut- | |
Etymologia
muokkaasubstantiivi toimija + johdin -uus
Käännökset
muokkaa1. yksilön identiteettiin ja kulttuurisiin malleihin perustuva toimintavalmius
|