toitottaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
toitottaja (10)
- henkilö, joka toitottaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪oi̯t̪ot̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: toi‧tot‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | toitottaja | toitottajat |
genetiivi | toitottajan | toitottajien (toitottajain) |
partitiivi | toitottajaa | toitottajia |
akkusatiivi | toitottaja; toitottajan |
toitottajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | toitottajassa | toitottajissa |
elatiivi | toitottajasta | toitottajista |
illatiivi | toitottajaan | toitottajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | toitottajalla | toitottajilla |
ablatiivi | toitottajalta | toitottajilta |
allatiivi | toitottajalle | toitottajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | toitottajana | toitottajina |
translatiivi | toitottajaksi | toitottajiksi |
abessiivi | toitottajatta | toitottajitta |
instruktiivi | – | toitottajin |
komitatiivi | – | toitottajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | toitottaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka toitottaa
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- toitottaja Kielitoimiston sanakirjassa