tokaari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatokaari (6)
- jokin tokaarilainen kieli (nykyisessä Länsi-Kiinassa puhuttuja kuolleita indoeurooppalaisia kieliä)
- tokaarilaisen kielen puhuja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tokaari | tokaarit |
genetiivi | tokaarin | tokaarien tokaareiden tokaareitten |
partitiivi | tokaaria | tokaareita tokaareja |
akkusatiivi | tokaari; tokaarin |
tokaarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tokaarissa | tokaareissa |
elatiivi | tokaarista | tokaareista |
illatiivi | tokaariin | tokaareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tokaarilla | tokaareilla |
ablatiivi | tokaarilta | tokaareilta |
allatiivi | tokaarille | tokaareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tokaarina | tokaareina |
translatiivi | tokaariksi | tokaareiksi |
abessiivi | tokaaritta | tokaareitta |
instruktiivi | – | tokaarein |
komitatiivi | – | tokaareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tokaari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kieli
|
2. puhuja
|