SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

toukka (10-A)

  1. (biologia) hyönteisen kehitysvaihe ennen koteloitumista
  2. (arkikieltä) sylivauva

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ou̯kkɑ/
  • tavutus: touk‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toukka toukat
genetiivi toukan toukkien
(toukkain)
partitiivi toukkaa toukkia
akkusatiivi toukka;
toukan
toukat
sisäpaikallissijat
inessiivi toukassa toukissa
elatiivi toukasta toukista
illatiivi toukkaan toukkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toukalla toukilla
ablatiivi toukalta toukilta
allatiivi toukalle toukille
muut sijamuodot
essiivi toukkana toukkina
translatiivi toukaksi toukiksi
abessiivi toukatta toukitta
instruktiivi toukin
komitatiivi toukkine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

emotoukka, hyönteistoukka, kirjatoukka, kuningatartoukka, kärpästoukka, lukutoukka, mehiläistoukka, orastoukka, perhosentoukka, perhostoukka, pistiäistoukka, sammakontoukka, silkkiäistoukka, sokeritoukka, sääskentoukka, toukanjauhe, toukankäytävä, toukanpuru, toukanreikä, toukka-aika, toukka-aste, toukkaelin, toukkakammio, toukkamuoto, toukkanahka, toukkavaihe

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • toukka Kielitoimiston sanakirjassa
  • toukka Tieteen termipankissa