Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tremulantti (5-C)

  1. (fonetiikka) konsonantti, jota muodostettaessa jokin ääntöväylän osa tekee tärisevää liikettä ilmavirran ja lihasten kimmoisuuden vaikutuksesta
    suomen tremulantti on r

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈt̪re̞muˌlɑn̪t̪ːi]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tremulantti tremulantit
genetiivi tremulantin tremulanttien
(tremulanttein)
partitiivi tremulanttia tremulantteja
akkusatiivi tremulantti;
tremulantin
tremulantit
sisäpaikallissijat
inessiivi tremulantissa tremulanteissa
elatiivi tremulantista tremulanteista
illatiivi tremulanttiin tremulantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tremulantilla tremulanteilla
ablatiivi tremulantilta tremulanteilta
allatiivi tremulantille tremulanteille
muut sijamuodot
essiivi tremulanttina tremulantteina
translatiivi tremulantiksi tremulanteiksi
abessiivi tremulantitta tremulanteitta
instruktiivi tremulantein
komitatiivi tremulantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tremulanti-
vahva vartalo tremulantti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 59. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.