trivium
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
trivium (5)
- keskiajan koulussa grammatiikan, retoriikan ja dialektiikan käsittävä opintokokonaisuus
- Latinankielisen Euroopan sivistysihanteeksi muodostuivat antiikin ja keskiajan taitteessa "seitsemän vapaata tiedettä" (lat. septem artes liberales), jotka jakautuivat yksinkertaisempaan triviumiin sekä korkeammalle arvostettuun quadriviumiin.[1]
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | trivium | – |
| genetiivi | triviumin | – |
| partitiivi | triviumia | – |
| akkusatiivi | trivium; triviumin |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | triviumissa | – |
| elatiivi | triviumista | – |
| illatiivi | triviumiin | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | triviumilla | – |
| ablatiivi | triviumilta | – |
| allatiivi | triviumille | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | triviumina | – |
| translatiivi | triviumiksi | – |
| abessiivi | triviumitta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | triviumeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | triviumi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Niskanen, Samu. Kristinuskon nousu. Euroopan synty. Keskiajan historia. Edita. Helsinki. 2004. ISBN 951-37-4182-6: s. 38