Substantiivi

muokkaa

trokari (6)

  1. (arkikieltä) tavaraa välittävä tai kauppaava henkilö, jonka myyntihinnat ovat normaalia halvempia tai kalliimpia, myyty tavara saattaa olla laadultaan epämääräistä ja myyntitoiminta on usein laitonta tai epärehellistä
    Ihmiset ostivat trokareilta länsimaalaisia tavaroita.
    Välittömästi lipunmyynnin avauduttua trokarit olivat jo haalineet valtaosan lipuista itselleen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪rokɑri/
  • tavutus: tro‧ka‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi trokari trokarit
genetiivi trokarin trokarien
trokareiden
trokareitten
partitiivi trokaria trokareita
trokareja
akkusatiivi trokari;
trokarin
trokarit
sisäpaikallissijat
inessiivi trokarissa trokareissa
elatiivi trokarista trokareista
illatiivi trokariin trokareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi trokarilla trokareilla
ablatiivi trokarilta trokareilta
allatiivi trokarille trokareille
muut sijamuodot
essiivi trokarina trokareina
translatiivi trokariksi trokareiksi
abessiivi trokaritta trokareitta
instruktiivi trokarein
komitatiivi trokareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo trokari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

mahdollisesti ruotsin sanasta tråkare (kts. trokata)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Lähikäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

pirtutrokari, viinatrokari

Aiheesta muualla

muokkaa
  • trokari Kielitoimiston sanakirjassa