Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tuherrus (39)

  1. kömpelö tai suttuinen piirros, kirjoitus tms.
    amatöörimäinen tuherrus
  2. itku, itkeminen
    Ei siitä tullut muuta kuin itkun tuherrusta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uherːus/
  • tavutus: tu‧her‧rus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuherrus tuherrukset
genetiivi tuherruksen tuherrusten
tuherruksien
partitiivi tuherrusta tuherruksia
akkusatiivi tuherrus;
tuherruksen
tuherrukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tuherruksessa tuherruksissa
elatiivi tuherruksesta tuherruksista
illatiivi tuherrukseen tuherruksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuherruksella tuherruksilla
ablatiivi tuherrukselta tuherruksilta
allatiivi tuherrukselle tuherruksille
muut sijamuodot
essiivi tuherruksena tuherruksina
translatiivi tuherrukseksi tuherruksiksi
abessiivi tuherruksetta tuherruksitta
instruktiivi tuherruksin
komitatiivi tuherruksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuherrukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuherrus-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta tuhertaa (tuherr- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa