Wikipedia
Katso artikkeli Itku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Itku

Interjektio

muokkaa

itku

  1. turhautumista tai pettymystä osoittava huudahdus
    Voi itku!

Substantiivi

muokkaa

itku (1)

  1. kyynelnesteen runsaana erittymisenä ja us. kasvojen ilmelihaksien liikkeinä havaittava mielenliikutuksen t. kivun aikaansaama oireilmentymä
    Villeltä pääsi itku.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈit̪ku/
  • tavutus: it‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itku itkut
genetiivi itkun itkujen
partitiivi itkua itkuja
akkusatiivi itku;
itkun
itkut
sisäpaikallissijat
inessiivi itkussa itkuissa
elatiivi itkusta itkuista
illatiivi itkuun itkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi itkulla itkuilla
ablatiivi itkulta itkuilta
allatiivi itkulle itkuille
muut sijamuodot
essiivi itkuna itkuina
translatiivi itkuksi itkuiksi
abessiivi itkutta itkuitta
instruktiivi itkuin
komitatiivi itkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo itku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

itkeä + -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hääitku, itkuiikka, itkuiita, itkukohtaus, itkumuuri, itkunkouristus, itkunpuuska, itkupilli, itkupotkuraivari, itkusilmin, itkuvirsi, tekoitku

Idiomit

muokkaa
  • Ei auta itku markkinoilla.'
    1. kaduttavia tekoja ei ole hyötyä jäädä liiaksi jäädä suremaan
  • itku pitkästä ilosta
    1. Sanotaan, kun lasten hauskanpito päättyy siihen, että joku satuttaa itsensä.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • itku Kielitoimiston sanakirjassa