tuhlari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) tuhlaaja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uhlɑri/
- tavutus: tuh‧la‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuhlari | tuhlarit |
| genetiivi | tuhlarin | tuhlarien tuhlareiden tuhlareitten |
| partitiivi | tuhlaria | tuhlareita tuhlareja |
| akkusatiivi | tuhlari; tuhlarin |
tuhlarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuhlarissa | tuhlareissa |
| elatiivi | tuhlarista | tuhlareista |
| illatiivi | tuhlariin | tuhlareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuhlarilla | tuhlareilla |
| ablatiivi | tuhlarilta | tuhlareilta |
| allatiivi | tuhlarille | tuhlareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuhlarina | tuhlareina |
| translatiivi | tuhlariksi | tuhlareiksi |
| abessiivi | tuhlaritta | tuhlareitta |
| instruktiivi | – | tuhlarein |
| komitatiivi | – | tuhlareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuhlari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- tuhlari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6