tuimuus

Suomi

Substantiivi

tuimuus (40)

se, että on tuima

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ui̯muːs/
tavutus: tui‧muus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuimuus	tuimuudet
genetiivi	tuimuuden	tuimuuksien
partitiivi	tuimuutta	tuimuuksia
akkusatiivi	tuimuus; tuimuuden	tuimuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuimuudessa	tuimuuksissa
elatiivi	tuimuudesta	tuimuuksista
illatiivi	tuimuuteen	tuimuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuimuudella	tuimuuksilla
ablatiivi	tuimuudelta	tuimuuksilta
allatiivi	tuimuudelle	tuimuuksille
muut sijamuodot
essiivi	tuimuutena	tuimuuksina
translatiivi	tuimuudeksi	tuimuuksiksi
abessiivi	tuimuudetta	tuimuuksitta
instruktiivi	–	tuimuuksin
komitatiivi	–	tuimuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tuimuude-
vahva vartalo	tuimuute-
konsonantti- vartalo	tuimuut-

Etymologia

sanan tuima vartalosta tuim- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on tuima

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

tuimuus Kielitoimiston sanakirjassa