Substantiivi

muokkaa

tummu (1)

  1. (murteellinen) isoäiti
  2. (murteellinen) vanha nainen

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tummu tummut
genetiivi tummun tummujen
partitiivi tummua tummuja
akkusatiivi tummu;
tummun
tummut
sisäpaikallissijat
inessiivi tummussa tummuissa
elatiivi tummusta tummuista
illatiivi tummuun tummuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tummulla tummuilla
ablatiivi tummulta tummuilta
allatiivi tummulle tummuille
muut sijamuodot
essiivi tummuna tummuina
translatiivi tummuksi tummuiksi
abessiivi tummutta tummuitta
instruktiivi tummuin
komitatiivi tummuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tummu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Tummu ja tuora. Kotimaisten kielten keskus

tummu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tummua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tummua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tummua