Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tupi (5)

  1. nykyisessä Brasiliassa eläneen kansan jäsen
  2. heidän kielensä, josta perityvät tupi-kielet

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tupi tupit
genetiivi tupin tupien
(tupein)
partitiivi tupia tupeja
akkusatiivi tupi;
tupin
tupit
sisäpaikallissijat
inessiivi tupissa tupeissa
elatiivi tupista tupeista
illatiivi tupiin tupeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tupilla tupeilla
ablatiivi tupilta tupeilta
allatiivi tupille tupeille
muut sijamuodot
essiivi tupina tupeina
translatiivi tupiksi tupeiksi
abessiivi tupitta tupeitta
instruktiivi tupein
komitatiivi tupeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tupi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa