tuppilo
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatuppilo (2)
- yksinkertainen, kuiva, saumaa pitkin avautuva, yhdestä emilehdestä muodostunut, kasvien hedelmätyyppi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪upːilo/
- tavutus: tup‧pi‧lo
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuppilo | tuppilot |
genetiivi | tuppilon | tuppilojen tuppiloiden tuppiloitten |
partitiivi | tuppiloa | tuppiloita tuppiloja |
akkusatiivi | tuppilo; tuppilon |
tuppilot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuppilossa | tuppiloissa |
elatiivi | tuppilosta | tuppiloista |
illatiivi | tuppiloon | tuppiloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuppilolla | tuppiloilla |
ablatiivi | tuppilolta | tuppiloilta |
allatiivi | tuppilolle | tuppiloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuppilona | tuppiloina |
translatiivi | tuppiloksi | tuppiloiksi |
abessiivi | tuppilotta | tuppiloitta |
instruktiivi | – | tuppiloin |
komitatiivi | – | tuppiloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuppilo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. eräs kasvien hedelmätyyppi
|