turrutus

Suomi

Substantiivi

turrutus (39)

turruttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪urːut̪us/
tavutus: tur‧ru‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	turrutus	turrutukset
genetiivi	turrutuksen	turrutusten turrutuksien
partitiivi	turrutusta	turrutuksia
akkusatiivi	turrutus; turrutuksen	turrutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	turrutuksessa	turrutuksissa
elatiivi	turrutuksesta	turrutuksista
illatiivi	turrutukseen	turrutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	turrutuksella	turrutuksilla
ablatiivi	turrutukselta	turrutuksilta
allatiivi	turrutukselle	turrutuksille
muut sijamuodot
essiivi	turrutuksena	turrutuksina
translatiivi	turrutukseksi	turrutuksiksi
abessiivi	turrutuksetta	turrutuksitta
instruktiivi	–	turrutuksin
komitatiivi	–	turrutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	turrutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	turrutus-

Etymologia

verbi turruttaa (heikko vartalo turrut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. turruttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

turrutus Kielitoimiston sanakirjassa