Wikipedia
Katso artikkeli Työllisyys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

työllisyys (40)

  1. (taloustiede) se, että on työllinen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪yø̯lːisyːs/
  • tavutus: työl‧li‧syys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi työllisyys työllisyydet
genetiivi työllisyyden työllisyyksien
partitiivi työllisyyttä työllisyyksiä
akkusatiivi työllisyys;
työllisyyden
työllisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi työllisyydessä työllisyyksissä
elatiivi työllisyydestä työllisyyksistä
illatiivi työllisyyteen työllisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi työllisyydellä työllisyyksillä
ablatiivi työllisyydeltä työllisyyksiltä
allatiivi työllisyydelle työllisyyksille
muut sijamuodot
essiivi työllisyytenä työllisyyksinä
translatiivi työllisyydeksi työllisyyksiksi
abessiivi työllisyydettä työllisyyksittä
instruktiivi työllisyyksin
komitatiivi työllisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo työllisyyde-
vahva vartalo työllisyyte-
konsonantti-
vartalo
työllisyyt-

Etymologia

muokkaa

työllinen + -yys

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alityöllisyys, työllisyysaste, työllisyyskohde, työllisyyskokeilu, työllisyyskoulutus, työllisyyskurssi, työllisyyslaina, työllisyysmääräraha, työllisyyspolitiikka, työllisyystilanne, työllisyystyö, täystyöllisyys, ylityöllisyys

Aiheesta muualla

muokkaa