Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tyrmäys (39)[1]

  1. vastustajan tyrmääminen kamppailulajissa; se, että tyrmätään

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪yrmæys/ tai /ˈt̪yrmæy̯s/
  • tavutus: tyr‧mä‧ys / tyr‧mäys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyrmäys tyrmäykset
genetiivi tyrmäyksen tyrmäysten
tyrmäyksien
partitiivi tyrmäystä tyrmäyksiä
akkusatiivi tyrmäys;
tyrmäyksen
tyrmäykset
sisäpaikallissijat
inessiivi tyrmäyksessä tyrmäyksissä
elatiivi tyrmäyksestä tyrmäyksistä
illatiivi tyrmäykseen tyrmäyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyrmäyksellä tyrmäyksillä
ablatiivi tyrmäykseltä tyrmäyksiltä
allatiivi tyrmäykselle tyrmäyksille
muut sijamuodot
essiivi tyrmäyksenä tyrmäyksinä
translatiivi tyrmäykseksi tyrmäyksiksi
abessiivi tyrmäyksettä tyrmäyksittä
instruktiivi tyrmäyksin
komitatiivi tyrmäyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tyrmäykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tyrmäys-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

tyrmäyshäviö, tyrmäysisku, tyrmäystippa, tyrmäysvoitto, täystyrmäys

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39