uimapukusääntö

Suomi

uimapukusääntö (1-J)

sääntö, jonka avulla lapsi voi tunnistaa itseensä kohdistuvan seksuaalisen väkivallan: kukaan ei saa koskea lasta uimapuvun alle jäävään alueeseen

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uimapukusääntö	uimapukusäännöt
genetiivi	uimapukusäännön	uimapukusääntöjen
partitiivi	uimapukusääntöä	uimapukusääntöjä
akkusatiivi	uimapukusääntö; uimapukusäännön	uimapukusäännöt
sisäpaikallissijat
inessiivi	uimapukusäännössä	uimapukusäännöissä
elatiivi	uimapukusäännöstä	uimapukusäännöistä
illatiivi	uimapukusääntöön	uimapukusääntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uimapukusäännöllä	uimapukusäännöillä
ablatiivi	uimapukusäännöltä	uimapukusäännöiltä
allatiivi	uimapukusäännölle	uimapukusäännöille
muut sijamuodot
essiivi	uimapukusääntönä	uimapukusääntöinä
translatiivi	uimapukusäännöksi	uimapukusäännöiksi
abessiivi	uimapukusäännöttä	uimapukusäännöittä
instruktiivi	–	uimapukusäännöin
komitatiivi	–	uimapukusääntöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	uimapukusäännö-
vahva vartalo	uimapukusääntö-
konsonantti- vartalo	-