ujous
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, että on ujo
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈujous/ tai /ˈujou̯s/
- tavutus: u‧jo‧us / u‧jous
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ujous | ujoudet |
genetiivi | ujouden | ujouksien |
partitiivi | ujoutta | ujouksia |
akkusatiivi | ujous; ujouden |
ujoudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ujoudessa | ujouksissa |
elatiivi | ujoudesta | ujouksista |
illatiivi | ujouteen | ujouksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ujoudella | ujouksilla |
ablatiivi | ujoudelta | ujouksilta |
allatiivi | ujoudelle | ujouksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ujoutena | ujouksina |
translatiivi | ujoudeksi | ujouksiksi |
abessiivi | ujoudetta | ujouksitta |
instruktiivi | – | ujouksin |
komitatiivi | – | ujouksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ujoude- | |
vahva vartalo | ujoute- | |
konsonantti- vartalo |
ujout- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ujous Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40