ulottuvuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ulottuvuus (40)
- (matematiikka) topologista avaruutta kuvaava matemaattinen käsite, dimensio
- (kuvaannollisesti) uusi näköala tai jokin jota aiemmin ei ole havaittu tai ajateltukaan
- ulottuminen, laajuus, mittasuhde; vaikutusala, toiminta-ala
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈulot̪ˌt̪uʋuːs/
- tavutus: u‧lot‧tu‧vuus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulottuvuus | ulottuvuudet |
| genetiivi | ulottuvuuden | ulottuvuuksien |
| partitiivi | ulottuvuutta | ulottuvuuksia |
| akkusatiivi | ulottuvuus; ulottuvuuden |
ulottuvuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulottuvuudessa | ulottuvuuksissa |
| elatiivi | ulottuvuudesta | ulottuvuuksista |
| illatiivi | ulottuvuuteen | ulottuvuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulottuvuudella | ulottuvuuksilla |
| ablatiivi | ulottuvuudelta | ulottuvuuksilta |
| allatiivi | ulottuvuudelle | ulottuvuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulottuvuutena | ulottuvuuksina |
| translatiivi | ulottuvuudeksi | ulottuvuuksiksi |
| abessiivi | ulottuvuudetta | ulottuvuuksitta |
| instruktiivi | – | ulottuvuuksin |
| komitatiivi | – | ulottuvuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ulottuvuude- | |
| vahva vartalo | ulottuvuute- | |
| konsonantti- vartalo |
ulottuvuut- | |
Käännökset muokkaa
1. (mat.) avaruudellinen ulottuvuus
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ulottuvuus Kielitoimiston sanakirjassa