Ensimmäistä neljää ulottuvuutta esittävä kaavio

Substantiivi

muokkaa

ulottuvuus (40)

Katso artikkeli Ulottuvuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. (matematiikka) topologista avaruutta kuvaava matemaattinen käsite, dimensio
  2. (kuvaannollisesti) uusi näköala tai jokin jota aiemmin ei ole havaittu tai ajateltukaan
  3. ulottuminen, laajuus, mittasuhde; vaikutusala, toiminta-ala

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈulot̪ˌt̪uʋuːs/
  • tavutus: u‧lot‧tu‧vuus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ulottuvuus ulottuvuudet
genetiivi ulottuvuuden ulottuvuuksien
partitiivi ulottuvuutta ulottuvuuksia
akkusatiivi ulottuvuus;
ulottuvuuden
ulottuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ulottuvuudessa ulottuvuuksissa
elatiivi ulottuvuudesta ulottuvuuksista
illatiivi ulottuvuuteen ulottuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulottuvuudella ulottuvuuksilla
ablatiivi ulottuvuudelta ulottuvuuksilta
allatiivi ulottuvuudelle ulottuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi ulottuvuutena ulottuvuuksina
translatiivi ulottuvuudeksi ulottuvuuksiksi
abessiivi ulottuvuudetta ulottuvuuksitta
instruktiivi ulottuvuuksin
komitatiivi ulottuvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ulottuvuude-
vahva vartalo ulottuvuute-
konsonantti-
vartalo
ulottuvuut-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa