Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

univormu (1)[1]

  1. virkapuku, virallinen asu; yhtenäinen asu
    Teatterikoululaisen univormu: huppari ja verkkarit, jalassa lenkkarit.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈuniˌʋormu/
  • tavutus: u‧ni‧vor‧mu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi univormu univormut
genetiivi univormun univormujen
partitiivi univormua univormuja
akkusatiivi univormu;
univormun
univormut
sisäpaikallissijat
inessiivi univormussa univormuissa
elatiivi univormusta univormuista
illatiivi univormuun univormuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi univormulla univormuilla
ablatiivi univormulta univormuilta
allatiivi univormulle univormuille
muut sijamuodot
essiivi univormuna univormuina
translatiivi univormuksi univormuiksi
abessiivi univormutta univormuitta
instruktiivi univormuin
komitatiivi univormuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo univormu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan kielen una (’yksi’) +‎ forma (’muoto’)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1