Katso myös: Urho

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

urho (1)[1]

  1. (ylätyyliä) urhea henkilö, sankari

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈurho/
  • tavutus: ur‧ho

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urho urhot
genetiivi urhon urhojen
partitiivi urhoa urhoja
akkusatiivi urho;
urhon
urhot
sisäpaikallissijat
inessiivi urhossa urhoissa
elatiivi urhosta urhoista
illatiivi urhoon urhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi urholla urhoilla
ablatiivi urholta urhoilta
allatiivi urholle urhoille
muut sijamuodot
essiivi urhona urhoina
translatiivi urhoksi urhoiksi
abessiivi urhotta urhoitta
instruktiivi urhoin
komitatiivi urhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo urho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • urho Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1