urho
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (ylätyyliä) urhea henkilö, sankari
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈurho/
- tavutus: ur‧ho
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urho | urhot |
| genetiivi | urhon | urhojen |
| partitiivi | urhoa | urhoja |
| akkusatiivi | urho; urhon |
urhot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urhossa | urhoissa |
| elatiivi | urhosta | urhoista |
| illatiivi | urhoon | urhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urholla | urhoilla |
| ablatiivi | urholta | urhoilta |
| allatiivi | urholle | urhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urhona | urhoina |
| translatiivi | urhoksi | urhoiksi |
| abessiivi | urhotta | urhoitta |
| instruktiivi | – | urhoin |
| komitatiivi | – | urhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | urho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaSana on smaa alkuperää kuin uros. Se on syntynyt mahdolisesti abstrahoitumalla sen vokaalivartalosta uroho- (= nykyään uroo-).[2]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: urhea, urhokas, urhoollinen
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. urho.