Wikipedia
Katso artikkeli Sankari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Sankari

Substantiivi

muokkaa

sankari (6)[1]

  1. urheita tekoja tekevä henkilö, jota ihaillaan
  2. kirjallisuuden tai elokuvien sankarihahmo
  3. kirjallisuuden tai elokuvien päähenkilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑŋkɑri/
  • tavutus: san‧ka‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sankari sankarit
genetiivi sankarin sankarien
sankareiden
sankareitten
partitiivi sankaria sankareita
sankareja
akkusatiivi sankari;
sankarin
sankarit
sisäpaikallissijat
inessiivi sankarissa sankareissa
elatiivi sankarista sankareista
illatiivi sankariin sankareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sankarilla sankareilla
ablatiivi sankarilta sankareilta
allatiivi sankarille sankareille
muut sijamuodot
essiivi sankarina sankareina
translatiivi sankariksi sankareiksi
abessiivi sankaritta sankareitta
instruktiivi sankarein
komitatiivi sankareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sankari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Sana on johdos verbistä sangata, sankailla ’vastustella, uhmata; esiintyä uhkaavasti; tempoilla’ (vanhastaan ja murteissa sankari-sanalla on myös negatiivisia merkityksiä). Se voi liittyä myös sanoihin sankka, sakea, sangen yms.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
  • (kirjallisuus, elokuva) konna
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

antisankari, elokuvasankari, filmisankari, kansallissankari, naissankari, nimipäiväsankari, nyrkkisankari, oopperasankari, päivänsankari, pöksysankari, revolverisankari, romaanisankari, sankarieepos, sankarihahmo, sankarihauta, sankarihautausmaa, sankarikaupunki, sankarikuolema, sankarimaine, sankarinpalvonta, sankarinäytelmä, sankariosa, sankaripalvonta, sankaripatsas, sankariruno, sankaritarina, sankariteko, sankaritenori, sankarivainaja, sarjakuvasankari, sotasankari, supersankari, syntymäpäiväsankari, tohvelisankari

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.