sankaruus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasankaruus (40)
- se, että on sankari; sankarina oleminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑŋkɑruːs/
- tavutus: san‧ka‧ruus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sankaruus | sankaruudet |
genetiivi | sankaruuden | sankaruuksien |
partitiivi | sankaruutta | sankaruuksia |
akkusatiivi | sankaruus; sankaruuden |
sankaruudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sankaruudessa | sankaruuksissa |
elatiivi | sankaruudesta | sankaruuksista |
illatiivi | sankaruuteen | sankaruuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sankaruudella | sankaruuksilla |
ablatiivi | sankaruudelta | sankaruuksilta |
allatiivi | sankaruudelle | sankaruuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sankaruutena | sankaruuksina |
translatiivi | sankaruudeksi | sankaruuksiksi |
abessiivi | sankaruudetta | sankaruuksitta |
instruktiivi | – | sankaruuksin |
komitatiivi | – | sankaruuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sankaruude- | |
vahva vartalo | sankaruute- | |
konsonantti- vartalo |
sankaruut- |
Etymologia
muokkaasanan sankari vartalosta sankar- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sankaruus Kielitoimiston sanakirjassa