usea
Suomi
muokkaaPronomini
muokkaausea (15)
- (indefiniittinen) moni (suhteellisen suuri osa jonkin ryhmän edustajista); lukuisat (suurehko määrä)
- Usea vanhus on yksinäinen. Useat vanhukset ovat yksinäisiä.
- Useat meistä ovat huolissaan asiasta.
- Pyysin häntä mukaan useita kertoja, mutta hän ei lähtenyt.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈuseɑ/
- tavutus: u‧se‧a
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | usea | useat |
genetiivi | usean | useiden useitten (useain) |
partitiivi | useaa useata |
useita |
akkusatiivi | usea; usean |
useat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | useassa | useissa |
elatiivi | useasta | useista |
illatiivi | useaan | useisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | usealla | useilla |
ablatiivi | usealta | useilta |
allatiivi | usealle | useille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | useana | useina |
translatiivi | useaksi | useiksi |
abessiivi | useatta | useitta |
instruktiivi | – | usein |
komitatiivi | – | useine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | usea- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- usea Kielitoimiston sanakirjassa