Substantiivi

muokkaa

uumoilu (2)

  1. uumoileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈuːmoi̯lu/
  • tavutus: uu‧moi‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uumoilu uumoilut
genetiivi uumoilun uumoilujen
uumoiluiden
uumoiluitten
partitiivi uumoilua uumoiluita
uumoiluja
akkusatiivi uumoilu;
uumoilun
uumoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi uumoilussa uumoiluissa
elatiivi uumoilusta uumoiluista
illatiivi uumoiluun uumoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uumoilulla uumoiluilla
ablatiivi uumoilulta uumoiluilta
allatiivi uumoilulle uumoiluille
muut sijamuodot
essiivi uumoiluna uumoiluina
translatiivi uumoiluksi uumoiluiksi
abessiivi uumoilutta uumoiluitta
instruktiivi uumoiluin
komitatiivi uumoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uumoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi uumoilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • uumoilu Kielitoimiston sanakirjassa