väänne
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- vääntymä kasvoissa
- – – tuskan väänne, joka hienona suortuvana kulki hänen marmorikauniiden kasvojensa yli. (Irmari Rantamala: Harhama)
- väännön kokemus
- vatsanväänne
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väänne | väänteet |
| genetiivi | väänteen | väänteiden väänteitten |
| partitiivi | väännettä | väänteitä |
| akkusatiivi | väänne; väänteen |
väänteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väänteessä | väänteissä |
| elatiivi | väänteestä | väänteistä |
| illatiivi | väänteeseen | väänteisiin väänteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väänteellä | väänteillä |
| ablatiivi | väänteeltä | väänteiltä |
| allatiivi | väänteelle | väänteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väänteenä | väänteinä |
| translatiivi | väänteeksi | väänteiksi |
| abessiivi | väänteettä | väänteittä |
| instruktiivi | – | vääntein |
| komitatiivi | – | väänteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vääntee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väännet- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- väänne Kielitoimiston sanakirjassa