väittelijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaväittelijä (12)
- henkilö, joka väittelee, osallistuu väittelyyn
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋæi̯t̪ːeˌlijæ/
- tavutus: väit‧te‧li‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | väittelijä | väittelijät |
genetiivi | väittelijän | väittelijöiden väittelijöitten (väittelijäin) |
partitiivi | väittelijää | väittelijöitä |
akkusatiivi | väittelijä; väittelijän |
väittelijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | väittelijässä | väittelijöissä |
elatiivi | väittelijästä | väittelijöistä |
illatiivi | väittelijään | väittelijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | väittelijällä | väittelijöillä |
ablatiivi | väittelijältä | väittelijöiltä |
allatiivi | väittelijälle | väittelijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | väittelijänä | väittelijöinä |
translatiivi | väittelijäksi | väittelijöiksi |
abessiivi | väittelijättä | väittelijöittä |
instruktiivi | – | väittelijöin |
komitatiivi | – | väittelijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | väittelijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka väittelee, osallistuu väittelyyn
|
Aiheesta muualla
muokkaa- väittelijä Kielitoimiston sanakirjassa