väittely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaväittely (2)
- keskustelu, jossa esitetään vastakkaisia mielipiteitä
- Viereisessä pöydässä käytiin kiivasta väittelyä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋæi̯t̪ːely/
- tavutus: väit‧te‧ly
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | väittely | väittelyt |
genetiivi | väittelyn | väittelyjen väittelyiden väittelyitten |
partitiivi | väittelyä | väittelyitä väittelyjä |
akkusatiivi | väittely; väittelyn |
väittelyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | väittelyssä | väittelyissä |
elatiivi | väittelystä | väittelyistä |
illatiivi | väittelyyn | väittelyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | väittelyllä | väittelyillä |
ablatiivi | väittelyltä | väittelyiltä |
allatiivi | väittelylle | väittelyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | väittelynä | väittelyinä |
translatiivi | väittelyksi | väittelyiksi |
abessiivi | väittelyttä | väittelyittä |
instruktiivi | – | väittelyin |
komitatiivi | – | väittelyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | väittely- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaavoin väittely, kiistely, polemiikki, väite, väitteleminen, väittämä, väitös
Synonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- väittely Kielitoimiston sanakirjassa