välit

Suomi

Substantiivi

välit

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta väli
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta väli

Substantiivi

välit (5) (monikollinen)

1. suhde, suhteet

   Turkin ja Ranskan välit olivat valmiiksi tulehtuneet profeetta Muhammedin pilakuvista alkaneiden tapahtumien takia. (ts.fi)

   Meillä kahdella on ainakin hyvät välit.

   Oletteko te hyvissä väleissä?

   Olkaa hyvät ja selvittäkää nyt ne välinne.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	välit
genetiivi	–	välien (välein)
partitiivi	–	välejä
akkusatiivi	–; –	välit
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	väleissä
elatiivi	–	väleistä
illatiivi	–	väleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	väleillä
ablatiivi	–	väleiltä
allatiivi	–	väleille
muut sijamuodot
essiivi	–	väleinä
translatiivi	–	väleiksi
abessiivi	–	väleittä
instruktiivi	–	välein
komitatiivi	–	väleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	väli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Idiomit

• olla hyvissä/huonoissa väleissä
• selvittää/selvitellä välejään