välkkyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavälkkyminen (38)
- teonnimi verbistä välkkyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | välkkyminen | välkkymiset |
| genetiivi | välkkymisen | välkkymisten välkkymisien |
| partitiivi | välkkymistä | välkkymisiä |
| akkusatiivi | välkkyminen; välkkymisen |
välkkymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | välkkymisessä | välkkymisissä |
| elatiivi | välkkymisestä | välkkymisistä |
| illatiivi | välkkymiseen | välkkymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | välkkymisellä | välkkymisillä |
| ablatiivi | välkkymiseltä | välkkymisiltä |
| allatiivi | välkkymiselle | välkkymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | välkkymisenä (välkkymisnä) |
välkkymisinä |
| translatiivi | välkkymiseksi | välkkymisiksi |
| abessiivi | välkkymisettä | välkkymisittä |
| instruktiivi | – | välkkymisin |
| komitatiivi | – | välkkymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | välkkymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
välkkymis- | |