vakiinnuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavakiinnuttaminen (38)
- teonnimi verbistä vakiinnuttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vakiinnuttaminen | vakiinnuttamiset |
| genetiivi | vakiinnuttamisen | vakiinnuttamisten vakiinnuttamisien |
| partitiivi | vakiinnuttamista | vakiinnuttamisia |
| akkusatiivi | vakiinnuttaminen; vakiinnuttamisen |
vakiinnuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vakiinnuttamisessa | vakiinnuttamisissa |
| elatiivi | vakiinnuttamisesta | vakiinnuttamisista |
| illatiivi | vakiinnuttamiseen | vakiinnuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vakiinnuttamisella | vakiinnuttamisilla |
| ablatiivi | vakiinnuttamiselta | vakiinnuttamisilta |
| allatiivi | vakiinnuttamiselle | vakiinnuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vakiinnuttamisena (vakiinnuttamisna) |
vakiinnuttamisina |
| translatiivi | vakiinnuttamiseksi | vakiinnuttamisiksi |
| abessiivi | vakiinnuttamisetta | vakiinnuttamisitta |
| instruktiivi | – | vakiinnuttamisin |
| komitatiivi | – | vakiinnuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vakiinnuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vakiinnuttamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi vakiinnuttaa + johdin -minen