vakiinnutus

Suomi

Substantiivi

vakiinnutus (39)

vakiinnuttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋɑkiːnˌnut̪us/
tavutus: va‧kiin‧nu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vakiinnutus	vakiinnutukset
genetiivi	vakiinnutuksen	vakiinnutusten vakiinnutuksien
partitiivi	vakiinnutusta	vakiinnutuksia
akkusatiivi	vakiinnutus; vakiinnutuksen	vakiinnutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vakiinnutuksessa	vakiinnutuksissa
elatiivi	vakiinnutuksesta	vakiinnutuksista
illatiivi	vakiinnutukseen	vakiinnutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vakiinnutuksella	vakiinnutuksilla
ablatiivi	vakiinnutukselta	vakiinnutuksilta
allatiivi	vakiinnutukselle	vakiinnutuksille
muut sijamuodot
essiivi	vakiinnutuksena	vakiinnutuksina
translatiivi	vakiinnutukseksi	vakiinnutuksiksi
abessiivi	vakiinnutuksetta	vakiinnutuksitta
instruktiivi	–	vakiinnutuksin
komitatiivi	–	vakiinnutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vakiinnutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vakiinnutus-

Etymologia

verbi vakiinnuttaa (heikko vartalo vakiinnut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. vakiinnuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vakiinnutus Kielitoimiston sanakirjassa