valahtaminen
Katso myös: välähtäminen |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavalahtaminen (38)
- teonnimi verbistä valahtaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | valahtaminen | valahtamiset |
genetiivi | valahtamisen | valahtamisten valahtamisien |
partitiivi | valahtamista | valahtamisia |
akkusatiivi | valahtaminen; valahtamisen |
valahtamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | valahtamisessa | valahtamisissa |
elatiivi | valahtamisesta | valahtamisista |
illatiivi | valahtamiseen | valahtamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | valahtamisella | valahtamisilla |
ablatiivi | valahtamiselta | valahtamisilta |
allatiivi | valahtamiselle | valahtamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | valahtamisena (valahtamisna) |
valahtamisina |
translatiivi | valahtamiseksi | valahtamisiksi |
abessiivi | valahtamisetta | valahtamisitta |
instruktiivi | – | valahtamisin |
komitatiivi | – | valahtamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | valahtamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
valahtamis- |