välähtäminen
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavälähtäminen (38)
- teonnimi verbistä välähtää
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | välähtäminen | välähtämiset |
| genetiivi | välähtämisen | välähtämisten välähtämisien |
| partitiivi | välähtämistä | välähtämisiä |
| akkusatiivi | välähtäminen; välähtämisen |
välähtämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | välähtämisessä | välähtämisissä |
| elatiivi | välähtämisestä | välähtämisistä |
| illatiivi | välähtämiseen | välähtämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | välähtämisellä | välähtämisillä |
| ablatiivi | välähtämiseltä | välähtämisiltä |
| allatiivi | välähtämiselle | välähtämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | välähtämisenä (välähtämisnä) |
välähtämisinä |
| translatiivi | välähtämiseksi | välähtämisiksi |
| abessiivi | välähtämisettä | välähtämisittä |
| instruktiivi | – | välähtämisin |
| komitatiivi | – | välähtämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | välähtämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
välähtämis- | |