Wikipedia
Katso artikkeli Valaistus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

valaistus (39)[1]

  1. (tekniikka) luonnonvalon ja erityisesti keinovalojen yhteisvaikutuksena syntyvä valoisuus
    Huoneessa on hyvä valaistus.
  2. (optiikka) pintaan kohdistuva valovirta pinta-alaa kohti
  3. (kuvaannollisesti) lisätieto, selko, selvyys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑlɑi̯st̪us/
  • tavutus: va‧lais‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valaistus valaistukset
genetiivi valaistuksen valaistusten
valaistuksien
partitiivi valaistusta valaistuksia
akkusatiivi valaistus;
valaistuksen
valaistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi valaistuksessa valaistuksissa
elatiivi valaistuksesta valaistuksista
illatiivi valaistukseen valaistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valaistuksella valaistuksilla
ablatiivi valaistukselta valaistuksilta
allatiivi valaistukselle valaistuksille
muut sijamuodot
essiivi valaistuksena valaistuksina
translatiivi valaistukseksi valaistuksiksi
abessiivi valaistuksetta valaistuksitta
instruktiivi valaistuksin
komitatiivi valaistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valaistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
valaistus-

Etymologia

muokkaa

oletettavasti epäsäännöllinen johdos valaista + -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

iltavalaistus, juhlavalaistus, katuvalaistus, keinovalaistus, tunnelmavalaistus, ulkovalaistus, valaistuslaite, valaistusmestari, valaistusmittari, valaistusneuvo, valaistustekniikka, valaistusvoimakkuus, valaistusvyöhyke, valasitussuunnittelu, yövalaistus, öljyvalaistus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39