valaistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavalaistuminen (38)
- mystiseen kokemukseen liittyvä "harhojen maailman" turhuuden oivaltaminen ja todellisuuden tai jumaluuden tavoittaminen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | valaistuminen | valaistumiset |
genetiivi | valaistumisen | valaistumisten valaistumisien |
partitiivi | valaistumista | valaistumisia |
akkusatiivi | valaistuminen; valaistumisen |
valaistumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | valaistumisessa | valaistumisissa |
elatiivi | valaistumisesta | valaistumisista |
illatiivi | valaistumiseen | valaistumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | valaistumisella | valaistumisilla |
ablatiivi | valaistumiselta | valaistumisilta |
allatiivi | valaistumiselle | valaistumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | valaistumisena (valaistumisna) |
valaistumisina |
translatiivi | valaistumiseksi | valaistumisiksi |
abessiivi | valaistumisetta | valaistumisitta |
instruktiivi | – | valaistumisin |
komitatiivi | – | valaistumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | valaistumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
valaistumis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä valaistua