valmius

Suomi

Substantiivi

valmius (40)^[1]

se, että on varautunut poikkeuksellisiin olosuhteisiin
öljyntorjunnan valmius

olla valmiudessa
se, että on koulutuksen tai muun kokemuksen kautta kykenevä toimimaan jossakin asiassa
valmius kohdata ongelmanuori

Ääntäminen

IPA: /ˈʋɑlmius/ tai /ˈʋɑlmiu̯s/
tavutus: val‧mi‧us / val‧mius

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	valmius	valmiudet
genetiivi	valmiuden	valmiuksien
partitiivi	valmiutta	valmiuksia
akkusatiivi	valmius; valmiuden	valmiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	valmiudessa	valmiuksissa
elatiivi	valmiudesta	valmiuksista
illatiivi	valmiuteen	valmiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	valmiudella	valmiuksilla
ablatiivi	valmiudelta	valmiuksilta
allatiivi	valmiudelle	valmiuksille
muut sijamuodot
essiivi	valmiutena	valmiuksina
translatiivi	valmiudeksi	valmiuksiksi
abessiivi	valmiudetta	valmiuksitta
instruktiivi	–	valmiuksin
komitatiivi	–	valmiuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	valmiude-
vahva vartalo	valmiute-
konsonantti- vartalo	valmiut-

Etymologia

sanan valmis vartalosta valmi- ja suffiksista -us

Käännökset

1. se, että on varautunut poikkeuksellisiin olosuhteisiin

englanti: readiness

ruotsi: beredskap yl.

2. se, että on koulutuksen tai muun kokemuksen kautta kykenevä toimimaan jossakin asiassa

ruotsi: färdighet yl.

saksa: Fertigkeit f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hälytysvalmius, katastrofivalmius, kouluvalmius, käyttövalmius, maksuvalmius, sotavalmius, uhrivalmius, valmiusasento, valmiusaste, valmiusjoukko, valmiuslaukku, valmiusohjelma, valmiusryhmä, valmiustila

Aiheesta muualla

valmius Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=valmius&oldid=4641014”