Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

valtikka (14-A)[1]

  1. hallitsijan, tyypillisesti kuninkaan käyttämä valtaa symboloiva koristeellinen sauva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑlt̪ikːɑ/
  • tavutus: val‧tik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtikka valtikat
genetiivi valtikan valtikoiden
valtikoitten
valtikkojen
(valtikkain)
partitiivi valtikkaa valtikoita
valtikkoja
akkusatiivi valtikka;
valtikan
valtikat
sisäpaikallissijat
inessiivi valtikassa valtikoissa
elatiivi valtikasta valtikoista
illatiivi valtikkaan valtikkoihin
valtikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtikalla valtikoilla
ablatiivi valtikalta valtikoilta
allatiivi valtikalle valtikoille
muut sijamuodot
essiivi valtikkana valtikkoina
valtikoina
translatiivi valtikaksi valtikoiksi
abessiivi valtikatta valtikoitta
instruktiivi valtikoin
komitatiivi valtikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valtika-
vahva vartalo valtikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lemmenvaltikka, naisvaltikka

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A