SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

vanhin

  1. (taivutusmuoto) superlatiivi sanasta vanha

SubstantiiviMuokkaa

vanhin (36)

  1. kunnioitusta nauttiva iäkäs henkilö, jonkinlaisen yhteisön johtaja
    Heimon vanhimmat kokoontuivat pohtimaan, miten karkulaiset saataisiin kiinni.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑnhin/
  • tavutus: van‧hin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanhin vanhimmat
genetiivi vanhimman vanhimpien
vanhinten
(vanhimpain)
partitiivi vanhinta vanhimpia
akkusatiivi vanhin;
vanhimman
vanhimmat
sisäpaikallissijat
inessiivi vanhimmassa vanhimmissa
elatiivi vanhimmasta vanhimmista
illatiivi vanhimpaan vanhimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanhimmalla vanhimmilla
ablatiivi vanhimmalta vanhimmilta
allatiivi vanhimmalle vanhimmille
muut sijamuodot
essiivi vanhimpana
(vanhinna)
vanhimpina
translatiivi vanhimmaksi vanhimmiksi
abessiivi vanhimmatta vanhimmitta
instruktiivi vanhimmin
komitatiivi vanhimpine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kylänvanhin, heimovanhin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vanhin Kielitoimiston sanakirjassa