vankkuri

Katso artikkeli Vankkuri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

hist. Muulien aisaparina vetämä vankkuri Texasissa

vankkuri (6) (monikko vankkurit)

yl. eläimen vetämät nelipyöräiset vaunut
(slangia) auton ja perävaunun yhdistelmä
Keväisin karavaanarien matkailuautot ja vankkurit täyttävät tien.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vankkuri	vankkurit
genetiivi	vankkurin	vankkurien vankkureiden vankkureitten
partitiivi	vankkuria	vankkureita vankkureja
akkusatiivi	vankkuri; vankkurin	vankkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vankkurissa	vankkureissa
elatiivi	vankkurista	vankkureista
illatiivi	vankkuriin	vankkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vankkurilla	vankkureilla
ablatiivi	vankkurilta	vankkureilta
allatiivi	vankkurille	vankkureille
muut sijamuodot
essiivi	vankkurina	vankkureina
translatiivi	vankkuriksi	vankkureiksi
abessiivi	vankkuritta	vankkureitta
instruktiivi	–	vankkurein
komitatiivi	–	vankkureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vankkuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Yleensä sanaa käytetään monikollisena yksiköllisessä merkityksessä. Kielitoimistonsanakirjassa se esitellään vain monikollisena.

1. yl. eläinvetoiset nelipyöräiset vaunut, joskus sellaisten yhdistelmä