Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vantti (5)

  1. (merenkulku) laivoissa ja purjeveneissä mastoja sivusuunnassa tukeva, laitaan kiinnittyvä tukivaijeri

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑnt̪ːi/
  • tavutus: vant‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vantti vantit
genetiivi vantin vanttien
(vanttein)
partitiivi vanttia vantteja
akkusatiivi vantti;
vantin
vantit
sisäpaikallissijat
inessiivi vantissa vanteissa
elatiivi vantista vanteista
illatiivi vanttiin vantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vantilla vanteilla
ablatiivi vantilta vanteilta
allatiivi vantille vanteille
muut sijamuodot
essiivi vanttina vantteina
translatiivi vantiksi vanteiksi
abessiivi vantitta vanteitta
instruktiivi vantein
komitatiivi vantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vanti-
vahva vartalo vantti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vantti Kielitoimiston sanakirjassa