vanu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- yleensä luonnon kuidusta valmistettu hahtuvainen aine, jonka kuidut ovat takertuneina toisiinsa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑnu/
- tavutus: va‧nu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanu | vanut |
genetiivi | vanun | vanujen |
partitiivi | vanua | vanuja |
akkusatiivi | vanu; vanun |
vanut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanussa | vanuissa |
elatiivi | vanusta | vanuista |
illatiivi | vanuun | vanuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanulla | vanuilla |
ablatiivi | vanulta | vanuilta |
allatiivi | vanulle | vanuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanuna | vanuina |
translatiivi | vanuksi | vanuiksi |
abessiivi | vanutta | vanuitta |
instruktiivi | – | vanuin |
komitatiivi | – | vanuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vanu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaalevyvanu, peittovanu, polyesterivanu, puuvillavanu, selluloosavanu, selluvanu, vanukirjonta, vanulappu, vanupuikko, vanutukko, vanutuppo, vanutäyte, vuorivanu
Aiheesta muualla
muokkaa- vanu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1