Substantiivi

muokkaa

vanu (1)[1]

  1. yleensä luonnon kuidusta valmistettu hahtuvainen aine, jonka kuidut ovat takertuneina toisiinsa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑnu/
  • tavutus: va‧nu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanu vanut
genetiivi vanun vanujen
partitiivi vanua vanuja
akkusatiivi vanu;
vanun
vanut
sisäpaikallissijat
inessiivi vanussa vanuissa
elatiivi vanusta vanuista
illatiivi vanuun vanuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanulla vanuilla
ablatiivi vanulta vanuilta
allatiivi vanulle vanuille
muut sijamuodot
essiivi vanuna vanuina
translatiivi vanuksi vanuiksi
abessiivi vanutta vanuitta
instruktiivi vanuin
komitatiivi vanuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vanu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

levyvanu, peittovanu, polyesterivanu, puuvillavanu, selluloosavanu, selluvanu, vanukirjonta, vanulappu, vanupuikko, vanutukko, vanutuppo, vanutäyte, vuorivanu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vanu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1