vanu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- yleensä luonnon kuidusta valmistettu hahtuvainen aine, jonka kuidut ovat takertuneina toisiinsa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑnu/
- tavutus: va‧nu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanu | vanut |
genetiivi | vanun | vanujen |
partitiivi | vanua | vanuja |
akkusatiivi | vanu; vanun |
vanut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanussa | vanuissa |
elatiivi | vanusta | vanuista |
illatiivi | vanuun | vanuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanulla | vanuilla |
ablatiivi | vanulta | vanuilta |
allatiivi | vanulle | vanuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanuna | vanuina |
translatiivi | vanuksi | vanuiksi |
abessiivi | vanutta | vanuitta |
instruktiivi | – | vanuin |
komitatiivi | – | vanuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vanu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
levyvanu, peittovanu, polyesterivanu, puuvillavanu, selluloosavanu, selluvanu, vanukirjonta, vanulappu, vanupuikko, vanutukko, vanutuppo, vanutäyte, vuorivanu
Aiheesta muualla muokkaa
- vanu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1