Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vanu (1)[1]

  1. yleensä luonnon kuidusta valmistettu hahtuvainen aine, jonka kuidut ovat takertuneina toisiinsa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑnu/
  • tavutus: va‧nu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanu vanut
genetiivi vanun vanujen
partitiivi vanua vanuja
akkusatiivi vanu;
vanun
vanut
sisäpaikallissijat
inessiivi vanussa vanuissa
elatiivi vanusta vanuista
illatiivi vanuun vanuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanulla vanuilla
ablatiivi vanulta vanuilta
allatiivi vanulle vanuille
muut sijamuodot
essiivi vanuna vanuina
translatiivi vanuksi vanuiksi
abessiivi vanutta vanuitta
instruktiivi vanuin
komitatiivi vanuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vanu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

levyvanu, peittovanu, polyesterivanu, puuvillavanu, selluloosavanu, selluvanu, vanukirjonta, vanulappu, vanupuikko, vanutukko, vanutuppo, vanutäyte, vuorivanu

Aiheesta muualla muokkaa

  • vanu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1