varjagi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavarjagi (5)
- pääasiassa nyk. Ruotsista peräisin olleita itään matkanneita viikinkejä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varjagi | varjagit |
| genetiivi | varjagin | varjagien (varjagein) |
| partitiivi | varjagia | varjageja |
| akkusatiivi | varjagi; varjagin |
varjagit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varjagissa | varjageissa |
| elatiivi | varjagista | varjageista |
| illatiivi | varjagiin | varjageihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varjagilla | varjageilla |
| ablatiivi | varjagilta | varjageilta |
| allatiivi | varjagille | varjageille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varjagina | varjageina |
| translatiivi | varjagiksi | varjageiksi |
| abessiivi | varjagitta | varjageitta |
| instruktiivi | – | varjagein |
| komitatiivi | – | varjageine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varjagi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- varjagi Kielitoimiston sanakirjassa