Wikipedia
Katso artikkeli Vasalli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

vasalli (6)

  1. keskiajan Euroopassa läänityksen haltija, joka oli voimakkaamman lääninherran alainen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑsɑlːi/
  • tavutus: va‧sal‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vasalli vasallit
genetiivi vasallin vasallien
vasalleiden
vasalleitten
partitiivi vasallia vasalleita
vasalleja
akkusatiivi vasalli;
vasallin
vasallit
sisäpaikallissijat
inessiivi vasallissa vasalleissa
elatiivi vasallista vasalleista
illatiivi vasalliin vasalleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vasallilla vasalleilla
ablatiivi vasallilta vasalleilta
allatiivi vasallille vasalleille
muut sijamuodot
essiivi vasallina vasalleina
translatiivi vasalliksi vasalleiksi
abessiivi vasallitta vasalleitta
instruktiivi vasallein
komitatiivi vasalleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vasalli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

vasallimaa, vasallivaltio

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vasalli Kielitoimiston sanakirjassa