vatukka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- vatukkakasvien suvun (Rubus) pensaita t. ruohovartisia kasveja, joiden lajikkeista Suomessa kasvat mm. lillukka, mesimarja, suomuurain ja vattu
- (murteellinen) vattu, vadelma
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑt̪ukːɑ/
- tavutus: va‧tuk‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vatukka | vatukat |
genetiivi | vatukan | vatukoiden vatukoitten vatukkojen (vatukkain) |
partitiivi | vatukkaa | vatukoita vatukkoja |
akkusatiivi | vatukka; vatukan |
vatukat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vatukassa | vatukoissa |
elatiivi | vatukasta | vatukoista |
illatiivi | vatukkaan | vatukkoihin vatukoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vatukalla | vatukoilla |
ablatiivi | vatukalta | vatukoilta |
allatiivi | vatukalle | vatukoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vatukkana | vatukkoina vatukoina |
translatiivi | vatukaksi | vatukoiksi |
abessiivi | vatukatta | vatukoitta |
instruktiivi | – | vatukoin |
komitatiivi | – | vatukoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vatuka- | |
vahva vartalo | vatukka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaajättivatukka, karhunvatukka, tuoksuvatukka
Aiheesta muualla
muokkaa- vatukka Kielitoimiston sanakirjassa