Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vedätys (39)

  1. vedättäminen; sen toteutus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋedæt̪ys/
  • tavutus: ve‧dä‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vedätys vedätykset
genetiivi vedätyksen vedätysten
vedätyksien
partitiivi vedätystä vedätyksiä
akkusatiivi vedätys;
vedätyksen
vedätykset
sisäpaikallissijat
inessiivi vedätyksessä vedätyksissä
elatiivi vedätyksestä vedätyksistä
illatiivi vedätykseen vedätyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vedätyksellä vedätyksillä
ablatiivi vedätykseltä vedätyksiltä
allatiivi vedätykselle vedätyksille
muut sijamuodot
essiivi vedätyksenä vedätyksinä
translatiivi vedätykseksi vedätyksiksi
abessiivi vedätyksettä vedätyksittä
instruktiivi vedätyksin
komitatiivi vedätyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vedätykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vedätys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä vedättää (vedät- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa