veikka
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) vedonlyönti, veto
- (arkikieltä) veli
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋeikːɑ/
- tavutus: veik‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veikka | veikat |
| genetiivi | veikan | veikkojen (veikkain) |
| partitiivi | veikkaa | veikkoja |
| akkusatiivi | veikka; veikan |
veikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | veikassa | veikoissa |
| elatiivi | veikasta | veikoista |
| illatiivi | veikkaan | veikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | veikalla | veikoilla |
| ablatiivi | veikalta | veikoilta |
| allatiivi | veikalle | veikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | veikkana | veikkoina |
| translatiivi | veikaksi | veikoiksi |
| abessiivi | veikatta | veikoitta |
| instruktiivi | – | veikoin |
| komitatiivi | – | veikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | veika- | |
| vahva vartalo | veikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- veikka Kielitoimiston sanakirjassa