velarisaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavelarisaatio (3)
- (fonetiikka) konsonantin ääntäminen siten, että kielen selkää nostetaan kohti pehmeää kitalakea
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | velarisaatio | velarisaatiot |
genetiivi | velarisaation | velarisaatioiden velarisaatioitten |
partitiivi | velarisaatiota | velarisaatioita |
akkusatiivi | velarisaatio; velarisaation |
velarisaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | velarisaatiossa | velarisaatioissa |
elatiivi | velarisaatiosta | velarisaatioista |
illatiivi | velarisaatioon | velarisaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | velarisaatiolla | velarisaatioilla |
ablatiivi | velarisaatiolta | velarisaatioilta |
allatiivi | velarisaatiolle | velarisaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | velarisaationa | velarisaatioina |
translatiivi | velarisaatioksi | velarisaatioiksi |
abessiivi | velarisaatiotta | velarisaatioitta |
instruktiivi | – | velarisaatioin |
komitatiivi | – | velarisaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | velarisaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. fonetiikka: konsonantin ääntäminen kielen selkä pehmeää kitalakea vasten
|
Liittyvät sanat
muokkaa- IPA-symboli: ˠ
Lähteet
muokkaa- Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 106. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.