velvollisuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

velvollisuus (40)

  1. ympäristöltä tuleva pakko jonkin tekemiseen tai tekemättä jättämiseen oikeudellisesti tai moraalisesti
    Yrityksen velvollisuutena on maksaa työntekijöille palkat.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velvollisuus velvollisuudet
genetiivi velvollisuuden velvollisuuksien
partitiivi velvollisuutta velvollisuuksia
akkusatiivi velvollisuus;
velvollisuuden
velvollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi velvollisuudessa velvollisuuksissa
elatiivi velvollisuudesta velvollisuuksista
illatiivi velvollisuuteen velvollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi velvollisuudella velvollisuuksilla
ablatiivi velvollisuudelta velvollisuuksilta
allatiivi velvollisuudelle velvollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi velvollisuutena velvollisuuksina
translatiivi velvollisuudeksi velvollisuuksiksi
abessiivi velvollisuudetta velvollisuuksitta
instruktiivi velvollisuuksin
komitatiivi velvollisuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan velvollinen vartalosta velvollis- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

asevelvollisuus, velvollisuudentunne, velvollisuudentunto, velvollisuusvierailu

Aiheesta muuallaMuokkaa