velvollisuus
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
velvollisuus (40)
- ympäristöltä tuleva pakko jonkin tekemiseen tai tekemättä jättämiseen oikeudellisesti tai moraalisesti
- Yrityksen velvollisuutena on maksaa työntekijöille palkat.
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | velvollisuus | velvollisuudet |
genetiivi | velvollisuuden | velvollisuuksien |
partitiivi | velvollisuutta | velvollisuuksia |
akkusatiivi | velvollisuus; velvollisuuden |
velvollisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | velvollisuudessa | velvollisuuksissa |
elatiivi | velvollisuudesta | velvollisuuksista |
illatiivi | velvollisuuteen | velvollisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | velvollisuudella | velvollisuuksilla |
ablatiivi | velvollisuudelta | velvollisuuksilta |
allatiivi | velvollisuudelle | velvollisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | velvollisuutena | velvollisuuksina |
translatiivi | velvollisuudeksi | velvollisuuksiksi |
abessiivi | velvollisuudetta | velvollisuuksitta |
instruktiivi | – | velvollisuuksin |
komitatiivi | – | velvollisuuksine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
sanan velvollinen vartalosta velvollis- ja suffiksista -uus
KäännöksetMuokkaa
1. ympäristöltä tuleva pakko
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
- velvoittaa, velvollinen
- asevelvollisuus, kirjanpitovelvollisuus, maanpuolustusvelvollisuus, salassapitovelvollisuus, verovelvollisuus
YhdyssanatMuokkaa
asevelvollisuus, velvollisuudentunne, velvollisuudentunto, velvollisuusvierailu
Aiheesta muuallaMuokkaa
- velvollisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- velvollisuus Tieteen termipankissa